Tässä siis tämä luku! c: Ja jotta tästä tarinasta tulis pitkä, ni teijän pitää ehdotella sinne kommenttiboxiin että mitä nää seuraavaksi tekee! ;)
Xoxo noname
Luku: 3
Justinin lähdettyä istuin sohvalle hämmentyneenä. Miehen sanat pyörivät päässäni. "Et lähde täältä ikinä". "Ei sinua pelasteta." Miksi hän tekee minulle näin?
Menin makuuasentoon ja pian vaivuin syvään uneen.
Raotin silmiäni ja huomasin, että en ollut kotona. Mieleeni palautui nukahtamista ennen tapuhtuneet asia.
Olin siis Justinilla, mutta huone oli eri missä olin nukahtanut.
"Morning babe, oh well you slept all day so it's already night." Justin sanoi minulle vierestäni.
Kun tarkemmi huonetta katselin tajusin olevani justinin makuuhuoneessa.
"Mhhh let me go." Sanoin ja nousin ylös sängyltä. Kävelin ovelle ja otin kahvasta kiinni, sillä meinasin pyörtyä. "I don't think so." Justin sanoi ja tuli eteeni.
"You don't need me so let me go." Huokaisin. Ja kyllä minusta löytyi herkkäkin puoli.
"No I don't need you, I want you and you belong to me now." Justin sanoi ja virnisti
"I'm not your pet." Vastasin vihaisena.
"No comments." Mies sanoi ja antoi hellän suukon otsalleni.
Katsoin tuon ruskeita silmiä, jotka olivat kuin sulaa suklaata, joita voisi katsoa, vaikka kuinka kauan.
Hänen tatuoituja lihaksikkaita käsiä, hetkonen mitä oikein ajattelen? Olen varmaan tulossa hulluksi täällä.
"So... Are you hungry?" Justin kysyi pienen hiljaisuuden jälkeen.
"Y-yes." Änkytin, sillä olin hieman kauhuissani tästä kaikesta. Mitä jos kukaan ei ikinä tulisi pelastamaan minua?
"Well follow me." Seurasin Justinia käytävän läpi isoon ja avraan olohuoneelta näyttävään huoneeseen, joka lli selvästi keittiö.
"We have pizza, is it okay?" Justin kysyi. Tyydyin vain nyökkäämään samalla, kun katselin ymrilleni.
"Sit down" Hän käski ja osoitti tuolia. Tein työtä käskettyä ja saine eteeni pizzan palasen.
"So Justin is this your new pet." Kysyi möreä mies ääni edestäni. Nostin päätäni tarkastellakseni miehen kasvonpiirteitä. Hänellä oli päällään mustat urheilushortsit ja musta T-paita. Kädet olivat tatuointien peitossa ja hiusket oli ajettu pois.
"Excuse me? I 'm not an animal." Sanoin ilkeään äänensävyyn.
"No she isn't my pet, she's just mine now. So go away." Justin sanoi ja tuijotti miestä silmiin. En tiedä mikä miehessä oli niin pelottavaa, sillä minua lemmikiksi kutsunut jätkä lähti paikalta välittömästi.
"How was he?" Kysyin.
"He was.. Well nothing. Now eat your food." Justin sanoi.
"O-Okay." Sanoin ja laitoin viimedet ruuanmurut suuhuni.
"Now, follow me." Mies käski ja otti kädestäni kiinni.
Nyökkäsin ja kävelin tämän perässä. Kävelimme hotellikäytävän näköistä käytävää pitkin. Tulimme yhden oven eteen, jonka muistin Justinin huoneeksi. Hän avasi oven ja käveli sisälle perässäni.
"Do you want some clothes?" Justin kysyi.
"Do you have girls clothes?" Vastasin hänelle kysymyksellä ja loin hieman epäuskoisen ilmeen.
"No but you can use my clothes." Hän sanoi ja käveli ilmeisesti vaatehuoneeseensa.
"Use these." Justin sanoi ja heitti minulle harmaat verkkarit ja hupparin.
"Where I can change these." Kysyin.
"Here?" Justin sanoi ja virnisti.
"No." sanoin.
"Just kidding, there's bathroom." Hän sanoi ja osoitti ovea.
Kävelin vessaan ja lukitsin oven.
Vaihdoin päälleni Justinin verkkarit ja laitoin huppari toppini päälle. Otin pois suprani ja olin mustilla nilkkasukillani.
Käärin vielä verkkarit ylös polviini asti.
Otin shortsit ja kengät käteeni ja kävelin ulos.
"So are you tired?" Justin kysyi, kun istahdin sängylle.
"No and why you are so nice to me?" Kysyin kylmällä äänensävyllä.
"Because you are mine." Hän vastasi.
"No I'm not pet, you can't own me." Sanoin.
"You annoy me, just be quiet and use those lips something better than talking." Justin sanoi ja veti minut kiinni itseensä. Hän painoi huulensa huulilleni ja suuteli intohimoisesti ja voimakkaasti. Yritin irrottautua mutta hän oli liian vahva. Hänen jatkaessa suutelua tunsin miljoonien perhosten lepattavan vatsassani. Olinko ihastumassa kylmäveriseen murhaajaan, joka kidnappasi minut ja pakotti asumaan luonaan?
-Biebzbabe c;
toivottavasti tykkäsitte !:3
Luku 2:
Astuin talostamme ulos lämpimään kesäiltaan ja kävelin mustan moottoripyöräni luo.
Laitoin kypäräni päähän ja lähdin liikkeelle. Tiesin missä tämä tukikohta sijaitsi. No jos sitä tukikohdaksi voi kutsua, sillä se oli vain normaalin talon näköinen rakennus, vaikka sisältä se saattaisi olla kaikkea muuta.
Jätin moottoripyöräni kauaksi Justinin talosta ja lähdin kävelemään sitä kohti. Saavuttuani talon porteille kiipesin aitaa pitkin ylös. Tiputtauduin alas vihreälle nurmikolle ja kuljin aivan aidan reunaa pitkin kellarin luukulle.
Tuurillani luukku oli tietysti lukossa. Irrotin ihoteipillä kiinni olevan aseeni ja aloin hakkaamaan lukkoa rikki. Kuudennen iskun jälkeen sain vihdoin lukon rikki. Avasin luukun ja hyppäsin sisälle. Mustissa aurinkolaseissani oli kaksi ominaisuutta: ne havaitsivat laservalot ja näyttivät normaaleilta samaan aikaan. Puikkelehdin valojen ohi. Onneksi olin ottanut lasit mukaani, sillä ilman niitä olisin ollut hukassa.
Hiivin kellarin portaita ylös ja otin aurinkolasini pois.
Tein ison virheen, sillä astuin laservalon päälle ja hälytyskellot alkoivat soimaan.
Jäisin kiinni, mutta silti päätin yrittää piiloutua.
Lähdin juoksemaan laatoitettua käytävää pitkin katsoen aina välillä taakseni, joka oli myös virhe. Tänään on tullut tehtyä liikaa virheitä..
Törmäsin mustapukuisiin kuvainnollisesti jääkaapin kokoseen miehiin, joka tarrasi ranteestani kiinni sanomatta sanaakaan.
Kävelin, mutta rimpuilin samalla, sillä tiesin, että hän oli minua vahvempi ja voisi helposti murskata minut noilla käsillään.
Hetken aikaa käveltyämme viereemme tuli toinen samannäköinen mies, joka käski antaa kaikki aseet ja erikoistarvikkeet.
En voinut muuta, kuin antaa käsiaseeni, sekä lasini.
Jatkoimme matkaa, kunnes tulimme mustan oven luo.
Toinen miehistä avasi oven ja tyrkkäsi minut sisälle. Kuulin kolahduksen, ja arvasin, että ovi oli laitettu lukkoon.
Huone, jossa olin oli ruskeaseinäinen, yksi seinä oli peitetty isolla peilillä. Minulle tuli mieleen siitä tanssisali. Ruskealle parkettilattialla oli musta leveä sohva, sekä valkoinen karvamatto. Istahdin sohvalle miettimään pakosuunnitelmaa.
Olin istunut sohvalla ehkä viisi minuuttia, kunnes ovi aukesi.
"Well, well, well what we have here." Sanoi miehen ääni. (mä kirjotan vuoropuhelut enkuks täst lähin.)
Tuo painoi valokatkaisijasta valot päälle ja paljasti naamansa. Ruskeat pystyssä olevat hiukset, suklaanruskeat silmät, mustat suprat, mustat farkut, musta tankkitoppi ja mustapunainen ruutupaita.
"Justin.." Sanoin vihamielisesti ja nousin sohvalta
"That's my name babe." Tuo vastasi ja virnisti.
"And why you are here?" Hän jatkoi perään.
"I came to took our diamonds." Tiuskaisin.
"Your diamonds? Funny because I stole them and those diamonds are mine and you're mine too now." Justin sanoi ja painoi minut seinää vasten samalla kun painoi huulensa huulilleni.
"No, this is wrong.. uhmm.. You can't do this." Yritin sanoa suudelman läpi ja rimpuilla samalla irti, mutta mies oli paljon vahvempi.
"My girls are going to save me." Sanoin tuon irrottauduttua.
"No they are not, because you belong to me now. You are going to stay in this house forever." Justin sanoi ja lähti pamauttaen oven kiinni perässään.
-Biebzbabe
Sainki tehtyy teille tänää viel toisen luvun :-3
toivottavasti piditte :*