Luku 2:
Astuin talostamme ulos lämpimään kesäiltaan ja kävelin mustan moottoripyöräni luo.
Laitoin kypäräni päähän ja lähdin liikkeelle. Tiesin missä tämä tukikohta sijaitsi. No jos sitä tukikohdaksi voi kutsua, sillä se oli vain normaalin talon näköinen rakennus, vaikka sisältä se saattaisi olla kaikkea muuta.
Jätin moottoripyöräni kauaksi Justinin talosta ja lähdin kävelemään sitä kohti. Saavuttuani talon porteille kiipesin aitaa pitkin ylös. Tiputtauduin alas vihreälle nurmikolle ja kuljin aivan aidan reunaa pitkin kellarin luukulle.
Tuurillani luukku oli tietysti lukossa. Irrotin ihoteipillä kiinni olevan aseeni ja aloin hakkaamaan lukkoa rikki. Kuudennen iskun jälkeen sain vihdoin lukon rikki. Avasin luukun ja hyppäsin sisälle. Mustissa aurinkolaseissani oli kaksi ominaisuutta: ne havaitsivat laservalot ja näyttivät normaaleilta samaan aikaan. Puikkelehdin valojen ohi. Onneksi olin ottanut lasit mukaani, sillä ilman niitä olisin ollut hukassa.
Hiivin kellarin portaita ylös ja otin aurinkolasini pois.
Tein ison virheen, sillä astuin laservalon päälle ja hälytyskellot alkoivat soimaan.
Jäisin kiinni, mutta silti päätin yrittää piiloutua.
Lähdin juoksemaan laatoitettua käytävää pitkin katsoen aina välillä taakseni, joka oli myös virhe. Tänään on tullut tehtyä liikaa virheitä..
Törmäsin mustapukuisiin kuvainnollisesti jääkaapin kokoseen miehiin, joka tarrasi ranteestani kiinni sanomatta sanaakaan.
Kävelin, mutta rimpuilin samalla, sillä tiesin, että hän oli minua vahvempi ja voisi helposti murskata minut noilla käsillään.
Hetken aikaa käveltyämme viereemme tuli toinen samannäköinen mies, joka käski antaa kaikki aseet ja erikoistarvikkeet.
En voinut muuta, kuin antaa käsiaseeni, sekä lasini.
Jatkoimme matkaa, kunnes tulimme mustan oven luo.
Toinen miehistä avasi oven ja tyrkkäsi minut sisälle. Kuulin kolahduksen, ja arvasin, että ovi oli laitettu lukkoon.
Huone, jossa olin oli ruskeaseinäinen, yksi seinä oli peitetty isolla peilillä. Minulle tuli mieleen siitä tanssisali. Ruskealle parkettilattialla oli musta leveä sohva, sekä valkoinen karvamatto. Istahdin sohvalle miettimään pakosuunnitelmaa.
Olin istunut sohvalla ehkä viisi minuuttia, kunnes ovi aukesi.
"Well, well, well what we have here." Sanoi miehen ääni. (mä kirjotan vuoropuhelut enkuks täst lähin.)
Tuo painoi valokatkaisijasta valot päälle ja paljasti naamansa. Ruskeat pystyssä olevat hiukset, suklaanruskeat silmät, mustat suprat, mustat farkut, musta tankkitoppi ja mustapunainen ruutupaita.
"Justin.." Sanoin vihamielisesti ja nousin sohvalta
"That's my name babe." Tuo vastasi ja virnisti.
"And why you are here?" Hän jatkoi perään.
"I came to took our diamonds." Tiuskaisin.
"Your diamonds? Funny because I stole them and those diamonds are mine and you're mine too now." Justin sanoi ja painoi minut seinää vasten samalla kun painoi huulensa huulilleni.
"No, this is wrong.. uhmm.. You can't do this." Yritin sanoa suudelman läpi ja rimpuilla samalla irti, mutta mies oli paljon vahvempi.
"My girls are going to save me." Sanoin tuon irrottauduttua.
"No they are not, because you belong to me now. You are going to stay in this house forever." Justin sanoi ja lähti pamauttaen oven kiinni perässään.
-Biebzbabe
Sainki tehtyy teille tänää viel toisen luvun :-3
toivottavasti piditte :*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti